sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Wiccan näkyminen elämässä



Voit nykypäivänä hyvin suuressa määrin valita, miten paljon uskonto/pakanuus näkyy elämässäsi.

Luutakomerosta ulos tuleminen riippuu toki edelleen monestakin asiasta, esimerkiksi perhetilanteesta, ammatista tai muusta sosiaalisesta statuksesta, eivätkä kaikki välttämättä voi pitää asiasta kovin suurta meteliä.
Tiedän itse vain yhden ihmisen, joka joutuu ammattinsa vuoksi suuntaumustaan varomaan ja peittelemään, mutta muut wiccoiksi tietämäni ovat melko avoimia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Itse en ole oikeastaan koskaan joutunut peittelemään suuntaumustani, koska asiat ovat menneet jotenkin niin helposti. Kun löysin polkuni, muutin yhteen pakanamiehen kanssa, jota ei häirinnyt mitkään noitamaiset sisustusratkaisut tai iltaiset rituaalini.
Olen myös ammatiltani ihan perus käsityöläis-duunari enkä mitenkään korkeassa asemassa, joten minkäänlainen leimautuminen ei ole pelottanut minua.
En toki silti erikseen mainosta olevani wicca esimerkiksi työpaikalla, vaikka joskus joku on pentagrammi-korustani kysynytkin (luuli minua juutalaiseksi, niin korjasin olevani pakana ja että kyseessä on pentagrammi, ei Daavidin tähti :D)

Määrittelen kuitenkin julkisesti itseni edelleen mieluummin pakanaksi kuin wiccaksi, vaikka en asiaa häpeäkään. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu - ehkä kuitenkin pelkään "w-sanan" käytön jotenkin rajoittavan ihmisten käsityksiä minusta. Asia on kuitenkin minulle enemmän henkilökohtainen, enkä juuri kaipaa huomiota asian tiimoilta.



Nyt yksin asuessani pystyssä on päiväalttari, joka sisältää kaikenlaista symboliikkaa. En koskaan piilota sitä, vaikka saatan vähän vaihdella settiä.
En oikeastaan edes ajattele asiaa, kun sukulaisia tai kavereita tulee käymään, eikä kukaan ole oikeastaan mitään koskaan sanonutkaan. Olen myös kissanhoitaja eräässä yhdistyksessä ja luonani käy paljon vieraitakin ihmisiä. Osa kavereistani tietää wiccalaisuudestani, ja itse asiassa tuo vihreä rasiakin on parhaan ystäväni tekemä ^^

Varmaankin "riskaabelein" juttu on, että kannan yläselässäni tatuointia, joka sisältää melko selkeän Jumalatarsymbolin, eli se on ihollani ikuisesti vaikka sen vaatteilla suuressa määrin pystyykin peittämään :p





Täytyy myöntää että mietin kyllä paljonkin sitä, miten mahdollinen tuleva kumppanini suhtautuisi aiheeseen, koska todennäköisyys sille että nytkin löytyisi pakanamies on aika häviävä xD En tiedä miten selittäisin itseni tai suuntaumukseni, koska tähän mennessä sitä ei ole tarvinnut kenellekään selitellä. Välttämättä ei tarvitse tulevaisuudessakaan, mutta asia mietityttää.
Toisaalta, jos en kelpaa jollekin tällaisenani vikoineni ja wiccoineni päivineni, niin sellainen ihminen olisi joka tapauksessa minulle täysin väärä. Sitä paitsi uuspakanuus ei ehkä ole nykypäivänä niin erikoista, että se edes herättäisi kovin kummoisia ajatuksia. Jonkun hartaan kristityn kanssa tulen tuskin kuitenkaan elämääni jakamaan :p

Onko sinulle tullut ongelmia wiccan tai muun uskonnon kanssa?